Haalarikulttuurista

Eräs tärkeimmistä ja näkyvimmistä opiskelijakulttuurin osista ovat opiskelijahaalarit. Ne ovatkin yleisesti opiskelevan nuorison "bailu-univormu". Opiskelijahaalari kestää kovaakin käyttöä (yleensä) koko opiskelijaelämän läpi sekä suojaa sen alla olevia vaatteita hyvin juhlimisen/örveltämisen vaikutuksilta. Vaikka haalari tahraantuisikin, tulee roiskeet ottaa haalaria komistavina asioina sillä kirjoittamattoman ohjeen mukaan ei haalareita ilman erittäin painavaa syytä opiskeluaikana pestä. [1, 3, 4]

Haalareiden suosio opiskelijoiden keskuudessa perustuu niiden sekä erottamis- että yhdistämistehtävään. Opiskelijaporukalle haalareilla on suuri ryhmän kiinteidestä ja yhteishengestä viestivä kaiku. Haalarin väri ja selkäteksti kertoo muille, missä kaupungissa ja oppilaitoksessa haalarin sisuksissa majaileva henkilö opiskelee. [2]

Opiskelijahaalarin historiaa lyhyesti

Haalareiden käyttö opiskelijoiden bilevarusteena alkoi 1970-luvulla ruotsalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Siellä ei-niin-hienoissa-juhlissa käytettyjen 'spyfrack':ien (tai 'B-frack':ien) asema ei ole täysin kadonnut, mutta noihin aikoihin opiskelijamäärien kasvun myötä tarkoitukseensopivien vanhojen frakkitakkien saatavuus huononi huomattavasti. Tästä johtuen joku ruotsalainen tulevaisuuden toivo on ilmeisesti saanut ajatuksen käyttää haalaria tai labratakkia korvaavana pukineena. [1]

Ruotsissa haalareiden käyttö levisi aluksi teekkareiden keskuudessa ja myöhemmin ne levisivät muidenkin alojen opiskelijoiden keskuuteen. Suomeen opiskelijahaalareiden käyttö nykyisessä mielessä rantautui läntisenä vaikutteena 1980-luvun alussa. [1]

Opiskelijahaalareiden varustelu

Haalari ja sen koristukset kertvat suuren määrän viestejä kantajansa näkemyksistä, maailmasta ja menneisyydestä - kuten kaikki muukin pukeutuminen. Ja mitä paremmin ja laajemmin tuntee kyseessä olevan alakulttuurin, sitä paremmin pystyy "lukemaan" haalareiden kertomaa. Haalareihin kerätään opiskeluvuosien varrella erilaisia merkkejä, pinssejä, killuttimia, tarvekaluja (kuten pullonavaaja, vaihtomerkit sekä korvatulpat) ja muuta lisuketta, jotka kertovat osaltaan haalarin omistajan merkkimieltymyksistä, biletyshistoriasta, reissaamisesta, sotilasarvosta ja muusta sellaisesta. [1, 2, 5]

Jotkut keräävät erivärisiä taskuja, toiset puolestaan lukuisia raitoja haalariinsa. Koulutusohjelmaa tai oppilaitosta vaihtaneet tai kahta tutkintoa opiskelevat ovat kehitelleet erilaisia ratkaisuja "kaksoiskansalaisuutensa" esiintuomiseen. Monet vaivannäön minimoijat hankkivat vain uuden selkälogon vanhaan haalariinsa. Haastavampia vaihtoehtoja ovat keskeltä pysty- tai vaakasuuntaan katkaistut ja yhdistetyt haalarit tai niiden yhdistäminen muilla omaperäisillä tavoilla. [1]

Joissain yhteisöissä haalarinpalojen vaihtelun edellytyksenä pidetään osapuolien sukupuolisempaa kanssakäymistä. Aivan ehdoton ja kaikkialla yleispätevä tämä määritelmä ei ole ja haalareista vaihdetaan paloja myös kaverustenkin kesken. Joskus vaihto on myös satunnaista esimerkiksi vain vastakkaisen osapuolen haalarin kivan värin takia. [1]

Kritiikkiä opiskelijahaalareista

Haalari on omalla tavallaan univormu. Haalari yhdistää "oman porukan" jäsenet sekä auttaa erottamaan meidät "muista". Haalari tarjoaa osaltaan yksittäiselle kantajalleen hiukan anonymiteettiä, mutta yksittäisten känniääliöiden sikailu leimaa varsin helposti viattomien haalarikanssaihmisten maineen. [1, 2]

Onko haalareiden käyttäminen sitten "vittuilua" haalareita käyttäviä työläisiä kohtaan. Jokainen täysijärkinen voi vapaasti päätellä mitä haluaa, mutta monet opiskelijat ovat käyttäneet ns. duunarihaalaria jo ennen opiskelujen alkua ja opiskelujen ohessa eikä järkevä ja tarkoituksenmukainen pukeutuminen ole vittuilua ketään kohtaan. [1]

Lähteet:

• Matti M M Änkön (3m) haalarisivusto (viitattu 1.12.2005)
• Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön opiskelijat ry:n haalarisivu (viitattu 1.12.2005)
• Mikael Koiviston kirjoittama Haalareiden lyhyt oppimäärä (viitattu 1.12.2005)
• Lahden ammattikorkeakoulun haalarisivu (viitattu 1.12.2005)
• Ylioppilaslehden juttu haalareista (viitattu 4.12.2005)